Toivottavasti halukkaat löytävät sopivan pennun itselleen!

Katsotaan myöhemmin, jos asiat olisivat paremmin kuin nyt.

Toivottavasti halukkaat löytävät etsimänsä.

Hyvää kevään odotusta kaikille!

Olisi niin ihanaa, kun jaksaisi päivittää näitä sivuja, mutta jotenkin on ollut niin ihmeellisen tavallista tämä elämä (selityksen makua?)

No tehdään nyt niin, että yritän päivittää tuota Mustat hovawartit-sivua eli sitä ensimmäistä blogia, jonka vuonna 2006 sain alulle. Lisään tähän linkin, josta pääsette katsomaan uusia päivityksiä: Mustat hovawartit

Toivottavasti jaksatte siirtyä toiselle sivulle ja tutkia sieltä, onko jotain merkittävää tapahtunut.

Kaunis ilma suosi matkaamme ja pysähdyimme Viipurin portilla Lappeenrannassa. Otimme hieman suolapalaa ja jatkoimme matkaa. Ennen klo 12.00 olimme näyttelyalueella ja sitten vaan totuttelua toisten koirien ja ihmisten läsnäoloon. Kehän alkamis aikataulu oli alun alkaen jo puoli tuntia myöhässä, mutta koirien arvostelu oli sujuvaa ja tosi nopeaa. Tuomarina meillä oli koirien kauniita ja sulavia liikkeitä arvostava Taina Nygård. Tiesimme myös, että tämä tuomari osaa käsitellä kauniisti nuoria koiria. Ellille tämä oli varmaan yksi rankimpia paikkoja, koska se on hieman arasteleva ihmisiä kohtaan.

Kuvat joissa ei näy minua, on kuvannut tyttäreni Mari Salmenhaara/ Kuvaillen. Pääsin minäkin käyttämään hyvää kameraa, kun kuvasin Ellin ja Marin esiintymistä.

Kuvassa yleistä tunnelmaa Avia Sport Arenalta...

Amoksen luokassa oli kaksi koiraa merkkivärinen Skywatch's Thunderstruck "Matti" ja Umahoff's Amos. Matti on jo vuoden ikäinen ja Amos 10 kk, joten koirien ero oli suuri. Matti oli paljon suurempi ja valmiimpi kuin meidän pentunen. Matin tulos oli JUN ERI 1, Rop-juniori. Amos sai tyytyä kakkostulokseen eli EH 2 (erittäin hyvä). Amos esiintyi ja käyttäytyi tosi hienosti, olin todella ylpeä minun pienestä mustasta koirastani.

Tuomarilla oli tosi tiukka linja ja yksikään uros ei saanut SA:ta eli paras uros kehä jäi pois kokonaan. Uroksia oli esiintymässä yhteensä viisi. Nuorten luokan edustaja oli Uskihoff's Nifender NUO EH 1. Avoimessa luokassa mukana oli Minttumantan Kosmos, AVO EH 1 ja käyttöluokassa esiintyi upea musta uros Steinroller Vilgoth saaden tulokseksi KÄY EH 1.

Narttujen kehän alkaessa oli pikkuisen Ellin vuoro esiintyä. Juniori luokassa oli kolme narttua Hofmarien Moon'n Melody, Skywatch's Time To Love ja Umahoff's Amelie "Elli". Kaikki nämä olivat merkkivärisiä. Kauniisti Elli liikkui ja esiintyi, mutta tuomarin lähestyessä alkoi pientä hieman pelottaa. Se peruutti ja oli epävarman oloinen, mutta tuomarille kerrottiin, että Elli asuu maalla ja ikkunatkin ovat metsään päin. Tuomari kehotti vaan kovasti liikkumaan ihmisten ja muiden koirien parissa ja totuttaa sitä kaikenlaisin tapahtumiin. Hän pitää Elliä erittäin lupaavana. Kaikki juniori nartut saivat EH:n Skywatch'n Time To Love oli JUN EH 1, Hormarien koira oli JUN EH 2 ja Elli JUN EH 3.

Nartuista kehään meni vielä nuorten luokan narttu Steinroller Ögon-Fröd NUO ERI 1. Avoimeen luokkaa osallistui Uskihoff's Misty AVO ERI 1 ja vielä veteraani Skywatch's Moonlight Magic esiintyi kauniisti kehässä ja sijoitus oli VET ERI 1 ja ROP-veteraani. Nartuissakaan ei jaettu SA:ta, joten hovawarteissa ei jaettu ROP:a ollenkaan.

Kuvia kehästä:

Amos:

Yksi lisäkokemus Amokselle ja Ellille lupaava avaus näyttelyssä. Elliä ei kuitenkaan aiota hirmuisesti näyttelyissä juoksuttaa, mutta olisi hienoa saada sille Sertit kasaan jossakin vaiheessa. Jos niitä pentuja...

Tässä "viralliset" pönötyskuvat:

Kotimatkalle lähdimme n klo 15.30. Olimme tosi tyytyväisiä koiriimme ja meillä oli hauska näyttelypäivä.

Tässä vielä koirien arvostelut:

ELLI: 10 kk turhan arastellen käyttäytyvä juniorinarttu.Toivoisin voimaakkamman otsapenkereen.Hieman kevyet korvat. Alaleuka saisi olla vankempi. Tummat silmät. Tasapainoisesti kulmautunut lupaava rintakehä. Voimakkuus vastaa ikää. Tarvitsee vielä paljon itsevarmuutta. Saisi liikkua tehokkaammin.

AMOS: 10 kk, musta vielä kauttaaltaan kevyt ja kapea. Sukupuolileima voisi olla parempi. Hyvänmittainen kuono. Hieman pysty olkavarsi. Vielä kapea ja melko lyhyt rintakehä. Kevyt raajaluusto. Hyväasentoinen lantio ja hyvät takaraajojen kulmaukset. Saisi liikkua tehokkaammalla askeleella ja yhdensuuntaisemmin. Esiintyy hyvin.

Seuraava näyttely, johon Amos on ilmoitettu on Lahden Kevätnäyttely 1.5.2019 Jokimaan raviradalla Lahdessa. Ellin kanssa Mari ehtii ennen Haminan Nord näyttelyä käydä vielä muutamat match showt harjoittelemassa. Haminan näyttely on 25. - 26.5.2019 Harjun Oppimiskeskuksessa Virolahdella. Haminaan on ilmoitettu Elli ja Amos.

Hyvää kevättä kaikille!

Tuohon oikealle on päivitetty: Amos näyttelyt 2018 - sivu sekä A-pentue syntynyt sivuille lisätty tietoja pennuista sekä uudet kuvat, joissa pennut ovat kohta 10 kk.

Meillä oli pentutreffit Jyväskylän seudulla ja viisi pentua omistajineen pääsi paikalle. Päivä oli todella mukava ja oli hienoa nähdä kuinka kauniita pennuista oli kasvanut. Pennut ovat kaikki luonteeltaan tosi sopuisia ja ystävällisiä. Mikään niistä ei ärhennellyt eikä haastanut riitaa.

Kaikki kuvat on ikuistanut tyttäreni Mari Salmenhaara/ Kuvaillen

Tässä ensin pentueen vanhemmat, vasemmalla Steinroller Xmilla ja oikealla Steinroller Yacke

Sitten pennut...

Ja voi sitä vauhdin hurmaa...

Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille! Jos jossakin vaiheessa saisimme kaikki pennut kokoontumaan yhteen niin se olisi mukavaa!

Elämä on palannut normaaliin rutiiniin. Ainoa muutos on se, että Smillan pentu Amos jäi meille kotiin ja narttupentu Elli jäi tyttärelleni tänne lähiseudulle, joten nämä kaksi pentua pääsevät iloitsemaan toistensa seurasta varmaankin koko elämänsä ajan.

Pentujen kuulumisia tulee aina silloin tällöin ja olemme todenneet, että pennut löysivät hyvät kodit! Hienosti ovat pentujen omistajat aloittaneet pentujen kanssa kaikenlaista puuhailua. Nyt pennuilla vaihtuu hampaat ja ensimmäiset rokotukset ovat ohi ja tehosteetkin on hankittu.

Olen ilmoittanut Amoksen jo ensimmäiseen näyttelyyn Helsingin Messukeskukseen joulukuussa järjestettävään Puppy Show:n. Mietinnässä on myös tammikuussa pyörähtää näyttelyssä.

Tämä blogi taitaa jäädä pienemmälle käytölle ja siirryn taas takaisin oman lauman tarinoihin tuonne dajudi.vuodatus.net sivuille. Pentujen kuulumisia tulen tänne lisäilemään ja toivon, että uusia kuvia saataisiin tänne.

Perjantai aamun ensimmäinen lähtijä oli sinipantainen urospentu "Väinö". Sen kotipaikaksi tuli Riihimäki, siellä se nyt vaikuttaa. Pentunen valloitti jo ensimmäisestä videosta tämän perheen ja heidän mielitiettynsä pysyi kokoajan samana. Niimpä ei ollut epäilystä minne tämä pentu lähtisi. Väinö oli rohkea ja utelias. Se myös osasi löytää ihmisen iholta kipeät kohdat, joita se jäi nuolemaan. Ensimmäisenä tämä pentu käytti nenäänsä, istui keskellä huonetta ja nuuskutteli ilmaa. Isäntä paistoi pihvejä keittiössä ja ne kiinnostivat tosi paljon. Nopeasti käsittelemme tärkeät asiat ja opastin perhettä uuden koirakaverin elämän alkuun. Vielä pihalla muutama kierros, jonka aikana pidin itseni koossa ja yritin olla reipas ja rohkea... minä... itkua nieleskelin ja otin kuvat uudesta perheestä. Toivottelin hyvää pentuelämää ja turvallista kotimatkaa. Pihaportin sulkeutuessa ensimmäisen pennun lähdön jälkeen tajusin, että jotain peruuttamatonta tapahtuu tänä perjantaina ja lauantaina. Joudun luopumaan näistä rakkaista pikkuisista.

Seuraava lähtijä oli pienin narttupentu "Inka". Inkan uusi koti on Toivakassa, se muutti isänsä luokse. Paperien täyttö ja ohjeet, opastukset ja keskustelut niin tutun ihmisen kanssa, jonka kanssa saimme aikaiseksi tämän niin rakkaan "Aurinkopentueen". Pihalla lähtö tuntui vaan venyvän ja venyvän... minä jo kovasti nieleskelin itkua. Kokoamalla itseni, joten kuten onnistuin ottamaan valokuvat koko pesueesta. Lähtö hetkellä oli pakko yrittää saada heidät lähtemään nopeasti, koska... itku...se ei ollut kaukana...Kun auto hävisi näköpiiristä, en enää pystynyt itkua pidättämään vaan vuolaasti itkien seisoin yksin pihalla ja toivoin, että tämä kaikki olisi jo ohi...

Tyttärelleni meni kolmas pentu, porukan söpöin narttupentu"Elli". Elli haettiin vasta myöhemmin illalla ja kaikki tuo lähteneiden pentujen aiheuttama tuska varmaan näkyi ja kuului minun äänessäni. Ellin hyviin piirteisiin kuului sen ainainen iloisuus ja hauskuus. Se oli porukan iloisin ja hyvin äkkiä se alkoi tunnistamaan tyttäreni ja hänen perheensä jäsenet. Opastusten ja ohjeiden kera saattelin tuon pikkupentusen matkaan. Vielä kaikki yhteiseen valokuvaan ja yksi muisto on lisätty muistojen sopukoihin. Onneksi tämä pentu jää samalle paikkakunnalle ja saamme jatkossakin nähdä pikkuista Elli-pentua. Onhan meillekin mukavaa, koska voimme viedä omaa mustaa urospentu Amosta leikkimään Ellin kanssa.

Lauantai aamuna valmistauduimme neljännen pennun lähtöön. Urospennuista pienin "Sintti" oli neljäs matkaan lähtijä. Keskustelua uusien omistajien kanssa, ohjeita, opastusta, toiveita ym. lähti pienen pennun matkaan. Tämä pentu tulee vaikuttamaan Laukaan alueella. Pentu oli yksi rakkaimmista, se tuli juosten ja se tunnisti oman nimensä. Sen korvat menivät hienosti kippuralle, kun sen lähti tulemaan kutsujaa kohti. Aina se oli ensimmäisenä luonani ja pienet naskalihampaat sormissani ohjeistin pentua käyttämään hampaitaan muuhun toimintaan. Valokuva uusista omistajista ennen lähtöä. Pihaporttia sulkiessani ja auton takavalojen hävitessä, silmissäni kyyneleet kerääntyivät verkkokalvolle. Nieleskelin itkua ja valmistauduin jo seuraavaan tuskan hetkeen.

Kuopioon suuntasi pörröisen urospennun "Devin" matka. Devin oli erityisen luonteen omaava pentu. Sillä oli tapana se, että jos ihminen tuli lähelle, se kiipesi nopeasti kohti ihmisen kasvoja ja sitten piti yrittää hellästi haukata poskesta, se oli kyllä välillä aika kova puraisu... Puolen päivän aikaan saapuivat viidennen pennun hakijat. Pieni kahvi- ja teetuokio, jutustelua pentusesta ja neuvontaa, opastusta, papereiden allekirjoitukset ja vielä viimeiset ohjeet pihamaalla, valokuvat, pennun halaukset, itkun hillitsemistä ja nielemistä. Miksi tämän pennun kohdalla tämä oli vieläkin vaikeampaa??? Jäin pitkäksi aikaa tuijottamaan tyhjää katua, jota äsken kulki auto, jonne pieni rakas pentu oli siirtynyt uuden omistajan saattelemana. Itkusta ei meinannut tulla loppua... Vielä yksi... koita kestää, hoin itselleni!

Sitten viimeinen eli kuudes pentu lauantain lähtölistalla... "Tara". Taran uusi paikkakunta on Jämijärvi. Tuo punapantainen kaikkein rohkein, kova kiipeilijä, porukan kovin murisija ja karkailija. Haasteellisen ihana pentu, joka ensimmäisenä ymmärsi jo ihan pienenä lopettaa ihmisen sormien puremisen. Se oli pentu, joka pyrki joka ilta syliini ja vaati saada nukkua käsivarsilleni. Monen monta iltaa tämä pikkuinen nukahti minun syliini, niin ihanan rakas pikku pörröturkki. Kahvittelutuokion aikana kirjoiteltiin paperit, juteltiin hovawartin ominaisuuksista ja kaikesta mahdollisesta pentuihin liittyen. Pihalla vielä viimeiset rapsutukset ja suukottelut. Valokuvaus, jotta saadaan taas yhdet ihanat muistot kaikkien muiden muistojen joukkoon. Auto peruutti pihalta, viimeiset vilkutukset ja vain auton takavalojen kuva verkkokalvolla,  kyynelten virratessa, totesin mielessäni... nyt tämä on ohi.

Kaikki pennut ovat menossa kohti uusia seikkailuja ja uusia kokemuksia. ONNEA MATKAAN PENTUSILLE JA NIIDEN UUSILLE OMISTAJILLE!!!! Ihanaa pentuaikaa ja onnea sekä menestystä valitsemillanne urilla!

Jännittävin asia joka tässä oli se, että Smilla antoi kaikkien pentujen vielä kerran yksitellen imaista maitoa "matkaan". Se jätti hyvästit jokaiselle erikseen... mutta yhdenkään pennun lähtöä Smilla ei nähnyt, joten se ei ymmärtänyt surra pentuja ollenkaan. Nyt se on muutamana päivänä käynyt pentuhuoneessa kurkistamassa kangashäkkiä, jossa pennut viettivät pentuelämää. Samalla se on päästänyt kutsuääniä pennuille, mutta vastausta ei kylläkään kuulunut, joten kohtaloonsa tyytyneenä se jättää häkin rauhaan. Onneksi tuo Amos-pentu jäi meille ja se joutuu nyt täyttämään kaikkien pentujen paikat. Saadaan emä ja pentu pysymään tyytyväisinä.

Suru ja hiljaisuus ovat vallanneet tämän talouden ja tyhjyys tuntuu niin pahalta... ehkä me tästä selvitään... Kaikki ovat lohduttaneet, että näitä teille yksi pentu, mutta ei se korvaa näitä ihanuuksia, jotka syntymästä lähtien kasvoivat kodissamme. Kaikesta huolimatta elämä jatkuu...

Päivät sujuvat seuratessa pentujen touhuja. Joka päivä on uutta asiaa ja uusia piirteitä. Tällä hetkellä narttu pennuilla on uusi vaihe, nyt kyykistytään pissimään niinkuin isot tytöt tekevät. Ison asian jälkeen jokainen yrittää peittää kuopimalla oman kakkakasan, mutta aika turhaa potkimista tuo näyttää olevan. Mutta onhan tuo ele koiralaumassa suuri. Myös pienten kinailujen jälkeen saattaa pennun sään kohdalla nousta karvat pystyyn. Sitten poistutaan taistelupaikalta häntä pystyssä, kyräillen silmien kanssa taistelupukaria... että uskallatko vielä tulla? Jos uskallat niin täältä pesee!

Pihalla ja sisällä ollaan otettu uudet kiitoradat käyttöön ja koko lauma laukkaa hurjaa kyytiä sen ensimmäisen perässä, joka löysi mielenkiintoisen lelun itselleen... sitähän ei muille anneta! Joten karkuun... ottakaa kiinni jos saatte! Ette kuitenkaan saa. Uudet lelut tai varsinkin lattialle unohtuneet villasukat ovat ylitse pääsemättömän upea retuutuslelu. Toissa iltana koko lauma roikkui villasukan langoista ja se murina ja repiminen... Huh mikä leijonalauma. Ja arvatkaa vaan oliko niillä kivaa! No kyllä...

Eilen maisteltiin vesimelonia... hyvä ettei minun sormista lähtenyt lihat ja nahka pinnasta. Toiset pennut osasivat syödä tosi nätisti kädestä ja toiset ja hampsivat kuin eivät ikinä olisi saaneet ruokaa... taas paljastui leijonalauman ruokailuhetki. Hyvää oli jääkaappi kylmä vesimeloni. Yksi ilta maisteltiin kuivattuja ruisleivän paloja, mukava katsella kun jokainen oli vähän ihmeissään kun annettiin jotain niin kovaa. Hampaiden käytön testaus kurssi! Hyvin suoriutuvat kaikki pennut.

Luonteessa näkyy nyt pieniä vivahde eroja. Hauskaa on, että tänään kiukkuinen ja ärripurri pentu on huomenna lauhkea kuin lammas. Ja taas se lammas onkin lauman kingi. Voi sanoa, että ei ole tosiaankaan samanlaista päivää.

Tänään leikattiin taas kynnet ja se sujuu hyvin kun pentu on tarpeeksi väsynyt. Meidän oma musta uros Amos on varsinainen vekkuli. Kun otan sen syliin se herää ja ilme kertoo että mitäs muka aiot tehdä... minä en tähän jää! Pienen keskustelun jälkeen Amoskin suostuu tähän toimenpiteeseen. Ja jos pentu ei rauhoitu niin otetaan myöhemmin uudelleen ja sitten taas muutama kynsi. Hienoja pentuja!

Huomenna lähtee kolme pentua ja lauantaina kolme... minä en kestä! Nämä ovat meidän pieniä pentuja... ja niitä tulee hirmuinen ikävä. Tänään viimeistelen paperit kuntoon,  pakkaan pennuille omat reput matkaan. Uusien omistajien kanssa sitten keskustelemme pienen keskustelun ja täytämme paperit. Suurten opastusten saattelema pikkuiset tassut aloittavat uusissa kodeissa.

Tänään on tarkoitus ottaa 7-viikkois kuvat pentusista. Ne taitaa olla sitten viimeisiä tällä kokoonpanolla. Olen kyllä miettinyt, että voisimme tavata pennut kun ne täyttävät 6 kuukautta. Katsotaan miten  saadaan asiat järjestymään.

Pentutesti päiväkin oli 31.7. siitä yritän kertoa lisää myöhemmin.

Matka suuntautui kohti Loviisan Eläinklinikka Lovet:n, suosittelen kovasti. Siellä on mukavat eläinlääkärit ja ihanaa henkilökuntaa. Aikaisin aamusta alkoi pienen pieni valmistelu tähän matkaan. Eilen illalla jo poistettiin meidän pakettiautosta penkkejä, jotta saatiin tilaa koiranhäkille, jossa pentuja on turvallista kuljettaa. Nostelin pikkuiset pentuset metalliseen koiranhäkkiin yksi kerrallaan. Jokaisen ilme oli sellainen, että mitä nyt tapahtuu?! Kyllähän ne sinne häkkiin asettuivat, mutta kun auton ovet lyötiin kiinni, auto käynnistyi ja matka alkoi, niin johan takaosastolla aloitti semmoinen kiljukaulojen kuoro, että pois alta. Sieltä kuului välillä niin kova huuto, että minä ja Kepo emme pystyneet keskustelemaan matkan aikana. Vaikka Smilla-emo oli matkassa mukana, niin sen läsnäolo ei kyllä pentuja rauhoittanut. Kuuntelimme vaan suurta koiranpentujen kuorolaulantaa. Tätä kesti koko matka Loviisaan ja kun saimme auton Eläinklinikan pihalle niin taka-osastolle laskeutui suuri hiljaisuus ja pennut nukahtivat. Matkan aikana ei mikään pennuista oksentanut. Ainoastaan tämä suuri sinfonia täytti korvamme melusaasteella. Eläinklinikan pihalla siiirsin pennut kevyeen kangashäkkiin ja sillä kannoimme pennut vastaanottotiloihin.

Menimme sisään ja odotimme, että pääsemme eläinlääkärin tarkastukseen. Smilla-emo makoili rauhallisesti pentuhäkin vieressä ja ihmetteli, että miksi yksi pentu kerrallaan pääsi syliini ja katosi suljetun oven taakse. Jokainen pentu punnittiin, tutkittiin (uroksilta erityisesti kivekset) ja jokaiselle laitettiin mikrosiru. Nyt on pennut virallisesti saaneet omat tunnistusmerkinnät ja kunhan saamme kuusi viikkoiskuvat otettua, niin seuraa nimien julkistaminen. Kaikki pennut todettiin terveiksi ja niitä oli kuulemma hyvä käsitellä.

Paluumatka sujui samoissa sinfoniaorkesterin soitannoissa. Ei ollut sävelet muuttuneet, samaa neljättä sinfoniaa vedettiin kera pentukuoron. Yksi ääni oli ylitse muiden... se oli musta uros Amos, joka tuntui avaavan ääntään enemmän kuin kukaan muu. Vielä kun kilometrejä oli jäljellä kymmenkunta niin siinä vaiheessa takaosaston laulukuoron sulosoinnut lakkasivat ja ihana hiljaisuus ja rauha laskeutui autoon. Vain moottorin ja renkaiden ääni jatkoi sävellystään.

Kotiin päästyämme pennut pääsivät pihalle ja riemu sekä ilo oli ylimmillään. Niin mukavaa oli taas päästä kotipihalle, jossa ilman lämpö oli kivunnut suuriin asteisiin eli yli 28 astetta. Huh hellettä! Kyllä ne voisivat ilmat jo viilentyä! Kauan ei pennut jaksaneet ulkona ja päätimme, että ne saavat tulla sisälle huilaamaan. Pennut nukkuivat melkein kaksi tuntia tuon reissun jälkeen ja nyt taas täällä riehutaan pitkin asuntoa! Hauskoja ovat nuo pikkuiset pentuset.

Yhteenveto saldona voisi sanoa, että olen onnistunut saamaan pentueen jo lähelle luovutus ikää ja kaikilla on uusi oma koti. En olisi uskonut, jos joku olisi minulle jossakin vaiheessa sanonut, että teetät koirallasi pennut ja kasvatat ne hyviksi koira-aihioiksi, josta on mukava jatkaa touhuamista pienen karvaturrin kanssa. Nyt jäämme odottamaan pentujen kasvua ja kehitystä. Emme vaadi pentujen omistajilta mitään erityistä vaan toivomme, että pennut saavat ihanat ja rakastavat kodit, jossa ne saavat elää perheen jäseninä koiramaista elämää.