En vuosi sitten olisi uskonut olevani tässä tilanteessa... Vuorotteluvapaalla ja pienen pentulauman hoitajana. Kepokin on kaiken aikaa kotona, koska häneltä loppuivat työt. Onhan minulla nyt hyvät apukädet ja tuki ja turva tässä vieressä! Tämä on ihanaa, mutta samalla tosi rankkaa näin vanhemman ihmisen hoidettavaksi.

Valokuvat on ottanut tyttäreni Mari Junnola (Kuvaillen)

Nyt kun olen kaksi viikkoa seurannut pentujen kehitystä ja niiden joka päiväisiin uusiin opittuihin asioihin tutustumista, niin osaan ihan eri tavalla suhtautua pienen pennun ensimmäisiin henkäyksiin. Mielessä silloin synnytyksen aikoihin oli... osaanko minä? Kasvavatko pennut normaalisti? Ovatko terveitä? Mitä milloinkin pitää tehdä? Voisi sanoa, että minun elämäni oli silloin yksi suuren suuri kysymysmerkki? Nyt olen päivästä toiseen kerännyt lisää tietoa ja tarkasti tarkastunut, että kaikki hoidetaan kunnolla.

Tällä hetkellä pennut ruokailevat vielä emon maidon voimalla, mutta loppuviikosta aloitetaan totuttelu kiinteään ruokaan. Taas uusi haaste meille, mutta innolla otamme sen vastaan. Tuleehan tästä vielä paljon enemmän sotkua, mutta olemme varautuneet siihen.

Jo 23.6. pennut hapuilivat kävelyä, silmät ummessa ja noudattaen emon tuoksua, sen perässä mennään vaikka läpi harmaan kallion! Kun emä astuu pentulaatikkoon tarkoituksena syöttää pentuja niin siellä on varsin suuri rauhattomuus ja kilpailu siitä, että kaikki saavat parhaat mahdolliset maitobaari paikat. Kyllä kaikki seitsemän pääsevät hyvin nisille ja kaikki saavat hyvän osan maitoa ja painot nousevat tasaiseen ja hyvään tahtiin. Kaikki pennut ovat jo yli kilon painoisia ja tosi reippaita paapertajia. Osa tulee seurustelemaan myös minun kanssani ja silloin tietysti harjoitellaan jo hännän heiluttamista... On vaan ihania!!!!

Nyt alkaa silmät pikkuhiljaa avautumaan ja katseet hakevat mahdollisia näkymiä, en tiedä miten ne vielä näkevät, mutta koko ajan kehitys menee eteenpäin. Tänään kapsutettiin kaulassa olevia pantoja, ne ilmeisesti hieman häiritsevät. Sitten purraan sisarusten korvia, tassuja, kylkiä, häntiä ym. Kaikkea pitää maistaa mitä pentulaatikossa on. Emon pää alkaa kiinnostamaan pentuja. Ne istuvat emon edessä kuin palvoen ja yrittävät nuolla suupieliä ja kiipeilevät emon rinnuksille, jotta ylettäisivät paremmin lähemmäksi emoa.

Kävelytreenit jatkuvat ja aika hienosti alkaa sekin sujua. Sitten kun vatsa on täysi niin silloin ei enää viitsi kävellä vaan täytyy muuttua saukoksi ja takatassujen kanssa työntää koko kroppaa pitkin lattiaa... Se on hassun näköistä puuhaa. Sitten ne ruoan jälkeen sammuvat kuka mihinkin?! Ja tuo käy silmänräpäyksessä.

Tänään on vuorossa ensimmäinen madotus... Saa nähdä mitä pentuset siitä ajattelevat tai oikeastaan mitä ne miettivät syödessään matolääkkeen?! Voin vain kuvitella... Kerrotaan tästä sitten myöhemmin, että kuinka se sujui.

Ensi viikon keskiviikkona pennut täyttävät kolme viikkoa ja sitten alkaakin tapahtua. Taitaa ensimmäiset pentujen rapsuttelijat saapua paikalle. On hauskaa nähdä kuinka pennut suhtautuvat vieraisiin ihmisiin?! Ja ihanaa tavata tulevia pentujen omistajia. Toivotaan, että kaikki löytävät omat ihanat ihmiset, joiden kanssa pääsevät viettämään monen monta ihanan hauskaa hetkeä!

Vielä kotona ollessaan pennuille on paljon ohjelmaa; madotuksia, eläinlääkärin tarkastus, sirutukset, kynsien leikkuuta, käsittelyä ja kopelointia joka päivä ja jokaiselle pennulle, myös pentutesti on suunnitelmissa. Eli hurjasti aktiviteettia... Odotan sitä, että saamme totutettua pennut pihalle... Siellä on tunneli, pallomeri, leluja, kiipelyä... Oikea pentujen Linnanmäki.

Jäämme nyt odottelemaan saapuvia vieraita, joista tulee tuttuja sekä meidän ystäviä, he kaikki ovat tervetulleita pentuja rapsuttamaan!

Uusia kuviakin on lisätty tuonne A-pentue valokuvat sivulle. Uudet kuvat ovat alimmaisena ja ne on otettu 24.6.2018.