Siis tämä on jotain uskomatonta!

Viime keskiviikkona 4.7.2018 pennut täyttivät kolme viikkoa. Joka ikinen päivä tulee jotakin uutta. Pienet naskalihampaat ovat kasvaneet kaikille, kuulo on hyvin herkkä ja ne tunnistavat ääniä. Korvat alkavat kovasti liikkua. Uudet äänet saavat koko sisarusparven pysähtymään, istumaan ja tuijottamaan äänen suuntaan. Nyt ollaan kokeiltu juoksemista, vaanimista, lelun tappoa, murinaa, haukkua, kapsutetaan kaulaa, koska kaulapanta pitäisi saada pois. Uutena asiana on ympäripyöriminen kun nukutaan. Selältä mahalleen ja mahalta selälleen. Kyljelleen vasemmalle, kyljelleen oikealle. Kakitaan, pissataan... Juodaan emän vesi kiposta vettä... Hienosti ja nopeasti pennut halusivat oppia juomisen, jotta pääsevät emän kupille. Ennenkuin aletaan juomaan, täytyy tassun kanssa kokeilla onko vesi sopivan viileää juomistarkoitukseen. Sanomalehtiä kuluu. Elämä on yhtä syöttöä... Kovasti yritetään leikkiä ja taistellaan lelujen kanssa. Sisarusten kanssa on myös tosi mukavaa leikkiä ja varsinkin jos joku on jo nukkumassa niin sitä suuremmalla syyllä sitä mennään kiusaamaan.

Pieniä eroja alkaa luonteenpiirteissä näkyä. Kovin seurustelija tässä pentueessa on lila-pantainen uros. Se haluaa aina tulla ihmisen lähelle ja nuuskutella naaman ja kaulan. Pinkkipantainen narttu (pentueen pienin), myös on kovin hellyydenkipeä ja kova seurustelija. Punapantainen narttu taitaa olla tämän lauman rähisijä... eniten siltä kuulee murinaa. Vihreäpantainen uros on utelias, mutta kun uusi juttu pitäisi kohdata niin pieni peruutus vaihde otetaan käyttöön ja peruutetaan pois paikalta. Oranssi narttu on hyvin sosiaalinen ja hyvin ihmisrakas (tämä menee tyttärelleni). Sinipantainen uros on porukan valvoja, se on yleensä aina viimeisenä leikkimässä. Meidän musta Amos on sellainen kulkija/tutkija. Myös uudet asiat askarruttavat pienen pennun mieltä ja pienen mietiskelyn ja katselun jälkeen voi lähestyä uutta kohdetta ja tarkastaa mikä se on.

Siis niin uskomatonta ja ihmeellistä on tuo pienen pennun kehityksen kulku. Ja se kuinka nopeasti tulee kaikenlaista uutta. Täytyy todeta, että olen niin onnellinen, että saan kokea tämän kaiken. Viettäisin aikaa tuolla pentuhuoneessa varmaankin aivan liikaa, mutta täytyy sitä yrittää itseäänkin hoitaa.

Ei tämä ole helppoa ollut. Minulla on aivan valtava univaje... saatan nukahtaa istualleni. Tavarat putoaa välillä käsistä ja silmät eivät millään jaksa pysyä auki. En tiedä milloin olisin ollut näin poikki, mutta päivääkään en vaihtaisi pois! Haluaisin tallentaa joka ikisen sekunnin, jonka saan viettää pentujen kanssa ja katsella niitä myöhemmin. Nyt osaan ajatella kuinka rankkaa on kasvattajan rooli ja osaan arvostaa kasvattajia, joilla useampi pentue on jo maailmaa valloittamass. Samalla myös harmittelen sitä, että pentujen uudet omistajat eivät ihan täysillä pääse elämään näitä ensimmäisiä kasvuviikkoja. Voin vain yrittää jakaa omia kokemuksia kertomalla näistä kehitysvaiheista.

Ensimmäiset pennunkatsojatkin kävivät ja he rakastuivat sinipantaiseen urokseen, joten sillä on jo koti. Pentuvarauksia on, joten tutustumme pennunostaja ehdokkaisiin ja päätöksiä tehdään sitten myöhemmin.

Valokuvia on taas lisätty tuonne A-pentueen valokuvia sivujen linkkiin. Viimeisissä kuvissa pennut ovat kolmeviikkoisia. Kiitos taas tyttärelleni Marille -Kuvaillen-.