lauantai, 4. toukokuu 2019

Lahden Vappunäyttely 1.5.2019

Kävimme pyörähtämässä Lahden Vappunäyttelyssä Amoksen kanssa, arvostelun voit lukea tuosta vasemmalta Amos näyttelyt.

maanantai, 22. huhtikuu 2019

Saimaa Easter Dog Show 21.4.2019

Aikaisin aamulla aloimme Amoksen kanssa valmistautumaan matkaan Imatralle. N klo 9 olimme hakemassa tyttäreni Marin ja hänen koiransa Ellin mukaan reissuun. Tämä olisi Ellin ensiesiintyminen näyttelyrintamalla. Odotukset ei meillä kummallakaan ollut korkealla, koska meillä on niin nuoret koirat ja molemmat oli nyt ilmoitettu junioriluokkaan.

Kaunis ilma suosi matkaamme ja pysähdyimme Viipurin portilla Lappeenrannassa. Otimme hieman suolapalaa ja jatkoimme matkaa. Ennen klo 12.00 olimme näyttelyalueella ja sitten vaan totuttelua toisten koirien ja ihmisten läsnäoloon. Kehän alkamis aikataulu oli alun alkaen jo puoli tuntia myöhässä, mutta koirien arvostelu oli sujuvaa ja tosi nopeaa. Tuomarina meillä oli koirien kauniita ja sulavia liikkeitä arvostava Taina Nygård. Tiesimme myös, että tämä tuomari osaa käsitellä kauniisti nuoria koiria. Ellille tämä oli varmaan yksi rankimpia paikkoja, koska se on hieman arasteleva ihmisiä kohtaan.

Kuvat joissa ei näy minua, on kuvannut tyttäreni Mari Salmenhaara/ Kuvaillen. Pääsin minäkin käyttämään hyvää kameraa, kun kuvasin Ellin ja Marin esiintymistä.

Kuvassa yleistä tunnelmaa Avia Sport Arenalta...
imatra%2021.4.19.jpg

Amoksen luokassa oli kaksi koiraa merkkivärinen Skywatch's Thunderstruck "Matti" ja Umahoff's Amos. Matti on jo vuoden ikäinen ja Amos 10 kk, joten koirien ero oli suuri. Matti oli paljon suurempi ja valmiimpi kuin meidän pentunen. Matin tulos oli JUN ERI 1, Rop-juniori. Amos sai tyytyä kakkostulokseen eli EH 2 (erittäin hyvä). Amos esiintyi ja käyttäytyi tosi hienosti, olin todella ylpeä minun pienestä mustasta koirastani.

amos%20ja%20matti.jpg

Tuomarilla oli tosi tiukka linja ja yksikään uros ei saanut SA:ta eli paras uros kehä jäi pois kokonaan. Uroksia oli esiintymässä yhteensä viisi. Nuorten luokan edustaja oli Uskihoff's Nifender NUO EH 1. Avoimessa luokassa mukana oli Minttumantan Kosmos, AVO EH 1 ja käyttöluokassa esiintyi upea musta uros Steinroller Vilgoth saaden tulokseksi KÄY EH 1.

Narttujen kehän alkaessa oli pikkuisen Ellin vuoro esiintyä. Juniori luokassa oli kolme narttua Hofmarien Moon'n Melody, Skywatch's Time To Love ja Umahoff's Amelie "Elli". Kaikki nämä olivat merkkivärisiä. Kauniisti Elli liikkui ja esiintyi, mutta tuomarin lähestyessä alkoi pientä hieman pelottaa. Se peruutti ja oli epävarman oloinen, mutta tuomarille kerrottiin, että Elli asuu maalla ja ikkunatkin ovat metsään päin. Tuomari kehotti vaan kovasti liikkumaan ihmisten ja muiden koirien parissa ja totuttaa sitä kaikenlaisin tapahtumiin. Hän pitää Elliä erittäin lupaavana. Kaikki juniori nartut saivat EH:n Skywatch'n Time To Love oli JUN EH 1, Hormarien koira oli JUN EH 2 ja Elli JUN EH 3.

junnu%20nartut.jpg

Nartuista kehään meni vielä nuorten luokan narttu Steinroller Ögon-Fröd NUO ERI 1. Avoimeen luokkaa osallistui Uskihoff's Misty AVO ERI 1 ja vielä veteraani Skywatch's Moonlight Magic esiintyi kauniisti kehässä ja sijoitus oli VET ERI 1 ja ROP-veteraani. Nartuissakaan ei jaettu SA:ta, joten hovawarteissa ei jaettu ROP:a ollenkaan.

Kuvia kehästä:
nyt%20juostaan%20elli.jpg
tuomari%20ja%20elli.jpg
mari%20elli%203.jpg

Amos:
nyt%20juostaan.jpg
tuomari%20tutkii.jpg

Yksi lisäkokemus Amokselle ja Ellille lupaava avaus näyttelyssä. Elliä ei kuitenkaan aiota hirmuisesti näyttelyissä juoksuttaa, mutta olisi hienoa saada sille Sertit kasaan jossakin vaiheessa. Jos niitä pentuja...

Tässä "viralliset" pönötyskuvat:

Amos%20m%C3%A4%20elli.jpg
M%C3%A4%20ja%20amos.jpg
Elli%20ja%20mari2.jpg

Kotimatkalle lähdimme n klo 15.30. Olimme tosi tyytyväisiä koiriimme ja meillä oli hauska näyttelypäivä.

Tässä vielä koirien arvostelut:

ELLI: 10 kk turhan arastellen käyttäytyvä juniorinarttu.Toivoisin voimaakkamman otsapenkereen.Hieman kevyet korvat. Alaleuka saisi olla vankempi. Tummat silmät. Tasapainoisesti kulmautunut lupaava rintakehä. Voimakkuus vastaa ikää. Tarvitsee vielä paljon itsevarmuutta. Saisi liikkua tehokkaammin.

AMOS: 10 kk, musta vielä kauttaaltaan kevyt ja kapea. Sukupuolileima voisi olla parempi. Hyvänmittainen kuono. Hieman pysty olkavarsi. Vielä kapea ja melko lyhyt rintakehä. Kevyt raajaluusto. Hyväasentoinen lantio ja hyvät takaraajojen kulmaukset. Saisi liikkua tehokkaammalla askeleella ja yhdensuuntaisemmin. Esiintyy hyvin.

Seuraava näyttely, johon Amos on ilmoitettu on Lahden Kevätnäyttely 1.5.2019 Jokimaan raviradalla Lahdessa. Ellin kanssa Mari ehtii ennen Haminan Nord näyttelyä käydä vielä muutamat match showt harjoittelemassa. Haminan näyttely on 25. - 26.5.2019 Harjun Oppimiskeskuksessa Virolahdella. Haminaan on ilmoitettu Elli ja Amos.

Hyvää kevättä kaikille!

 

maanantai, 8. huhtikuu 2019

Päivitystä sekä pentutapaaminen 7.4.2019

Hitaanlaisesti tänne syntyy tekstiä.

Tuohon oikealle on päivitetty: Amos näyttelyt 2018 - sivu sekä A-pentue syntynyt sivuille lisätty tietoja pennuista sekä uudet kuvat, joissa pennut ovat kohta 10 kk.

Meillä oli pentutreffit Jyväskylän seudulla ja viisi pentua omistajineen pääsi paikalle. Päivä oli todella mukava ja oli hienoa nähdä kuinka kauniita pennuista oli kasvanut. Pennut ovat kaikki luonteeltaan tosi sopuisia ja ystävällisiä. Mikään niistä ei ärhennellyt eikä haastanut riitaa.

Kaikki kuvat on ikuistanut tyttäreni Mari Salmenhaara/ Kuvaillen

Tässä ensin pentueen vanhemmat, vasemmalla Steinroller Xmilla ja oikealla Steinroller Yacke

vanhemmat.jpg
Sitten pennut...
pennut.jpg

Ja voi sitä vauhdin hurmaa...

leikki11.jpg
leikki9.jpgleikki8.jpgleikki7.jpgleikki6.jpgleikki5.jpgleikki4.jpgleikki3.jpgleikki2.jpgleikki1.jpg
leikki10.jpg

Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille! Jos jossakin vaiheessa saisimme kaikki pennut kokoontumaan yhteen niin se olisi mukavaa!

 

sunnuntai, 14. lokakuu 2018

Hiljaiseloa

Ilmoitukseksi heti tähän alkuun, että nyt ei ole pentuja suunnitteilla lähiaikoina.

Elämä on palannut normaaliin rutiiniin. Ainoa muutos on se, että Smillan pentu Amos jäi meille kotiin ja narttupentu Elli jäi tyttärelleni tänne lähiseudulle, joten nämä kaksi pentua pääsevät iloitsemaan toistensa seurasta varmaankin koko elämänsä ajan.

Pentujen kuulumisia tulee aina silloin tällöin ja olemme todenneet, että pennut löysivät hyvät kodit! Hienosti ovat pentujen omistajat aloittaneet pentujen kanssa kaikenlaista puuhailua. Nyt pennuilla vaihtuu hampaat ja ensimmäiset rokotukset ovat ohi ja tehosteetkin on hankittu.

Olen ilmoittanut Amoksen jo ensimmäiseen näyttelyyn Helsingin Messukeskukseen joulukuussa järjestettävään Puppy Show:n. Mietinnässä on myös tammikuussa pyörähtää näyttelyssä.

Tämä blogi taitaa jäädä pienemmälle käytölle ja siirryn taas takaisin oman lauman tarinoihin tuonne dajudi.vuodatus.net sivuille. Pentujen kuulumisia tulen tänne lisäilemään ja toivon, että uusia kuvia saataisiin tänne.

keskiviikko, 8. elokuu 2018

Pentujen lähtö

Nyt vasta pystyy kertomaan viime viikonlopun tunnelmista... Ne tekivät lähtemättömän vaikutuksen minuun ja oletan, että kaikilla muillakin kasvattajalla on ollut erittäin liikuttavia hetkiä, kun pennut lähtevät uusiin koteihin.

Perjantai aamun ensimmäinen lähtijä oli sinipantainen urospentu "Väinö". Sen kotipaikaksi tuli Riihimäki, siellä se nyt vaikuttaa. Pentunen valloitti jo ensimmäisestä videosta tämän perheen ja heidän mielitiettynsä pysyi kokoajan samana. Niimpä ei ollut epäilystä minne tämä pentu lähtisi. Väinö oli rohkea ja utelias. Se myös osasi löytää ihmisen iholta kipeät kohdat, joita se jäi nuolemaan. Ensimmäisenä tämä pentu käytti nenäänsä, istui keskellä huonetta ja nuuskutteli ilmaa. Isäntä paistoi pihvejä keittiössä ja ne kiinnostivat tosi paljon. Nopeasti käsittelemme tärkeät asiat ja opastin perhettä uuden koirakaverin elämän alkuun. Vielä pihalla muutama kierros, jonka aikana pidin itseni koossa ja yritin olla reipas ja rohkea... minä... itkua nieleskelin ja otin kuvat uudesta perheestä. Toivottelin hyvää pentuelämää ja turvallista kotimatkaa. Pihaportin sulkeutuessa ensimmäisen pennun lähdön jälkeen tajusin, että jotain peruuttamatonta tapahtuu tänä perjantaina ja lauantaina. Joudun luopumaan näistä rakkaista pikkuisista.

Seuraava lähtijä oli pienin narttupentu "Inka". Inkan uusi koti on Toivakassa, se muutti isänsä luokse. Paperien täyttö ja ohjeet, opastukset ja keskustelut niin tutun ihmisen kanssa, jonka kanssa saimme aikaiseksi tämän niin rakkaan "Aurinkopentueen". Pihalla lähtö tuntui vaan venyvän ja venyvän... minä jo kovasti nieleskelin itkua. Kokoamalla itseni, joten kuten onnistuin ottamaan valokuvat koko pesueesta. Lähtö hetkellä oli pakko yrittää saada heidät lähtemään nopeasti, koska... itku...se ei ollut kaukana...Kun auto hävisi näköpiiristä, en enää pystynyt itkua pidättämään vaan vuolaasti itkien seisoin yksin pihalla ja toivoin, että tämä kaikki olisi jo ohi...

Tyttärelleni meni kolmas pentu, porukan söpöin narttupentu"Elli". Elli haettiin vasta myöhemmin illalla ja kaikki tuo lähteneiden pentujen aiheuttama tuska varmaan näkyi ja kuului minun äänessäni. Ellin hyviin piirteisiin kuului sen ainainen iloisuus ja hauskuus. Se oli porukan iloisin ja hyvin äkkiä se alkoi tunnistamaan tyttäreni ja hänen perheensä jäsenet. Opastusten ja ohjeiden kera saattelin tuon pikkupentusen matkaan. Vielä kaikki yhteiseen valokuvaan ja yksi muisto on lisätty muistojen sopukoihin. Onneksi tämä pentu jää samalle paikkakunnalle ja saamme jatkossakin nähdä pikkuista Elli-pentua. Onhan meillekin mukavaa, koska voimme viedä omaa mustaa urospentu Amosta leikkimään Ellin kanssa.

Lauantai aamuna valmistauduimme neljännen pennun lähtöön. Urospennuista pienin "Sintti" oli neljäs matkaan lähtijä. Keskustelua uusien omistajien kanssa, ohjeita, opastusta, toiveita ym. lähti pienen pennun matkaan. Tämä pentu tulee vaikuttamaan Laukaan alueella. Pentu oli yksi rakkaimmista, se tuli juosten ja se tunnisti oman nimensä. Sen korvat menivät hienosti kippuralle, kun sen lähti tulemaan kutsujaa kohti. Aina se oli ensimmäisenä luonani ja pienet naskalihampaat sormissani ohjeistin pentua käyttämään hampaitaan muuhun toimintaan. Valokuva uusista omistajista ennen lähtöä. Pihaporttia sulkiessani ja auton takavalojen hävitessä, silmissäni kyyneleet kerääntyivät verkkokalvolle. Nieleskelin itkua ja valmistauduin jo seuraavaan tuskan hetkeen.

Kuopioon suuntasi pörröisen urospennun "Devin" matka. Devin oli erityisen luonteen omaava pentu. Sillä oli tapana se, että jos ihminen tuli lähelle, se kiipesi nopeasti kohti ihmisen kasvoja ja sitten piti yrittää hellästi haukata poskesta, se oli kyllä välillä aika kova puraisu... Puolen päivän aikaan saapuivat viidennen pennun hakijat. Pieni kahvi- ja teetuokio, jutustelua pentusesta ja neuvontaa, opastusta, papereiden allekirjoitukset ja vielä viimeiset ohjeet pihamaalla, valokuvat, pennun halaukset, itkun hillitsemistä ja nielemistä. Miksi tämän pennun kohdalla tämä oli vieläkin vaikeampaa??? Jäin pitkäksi aikaa tuijottamaan tyhjää katua, jota äsken kulki auto, jonne pieni rakas pentu oli siirtynyt uuden omistajan saattelemana. Itkusta ei meinannut tulla loppua... Vielä yksi... koita kestää, hoin itselleni!

Sitten viimeinen eli kuudes pentu lauantain lähtölistalla... "Tara". Taran uusi paikkakunta on Jämijärvi. Tuo punapantainen kaikkein rohkein, kova kiipeilijä, porukan kovin murisija ja karkailija. Haasteellisen ihana pentu, joka ensimmäisenä ymmärsi jo ihan pienenä lopettaa ihmisen sormien puremisen. Se oli pentu, joka pyrki joka ilta syliini ja vaati saada nukkua käsivarsilleni. Monen monta iltaa tämä pikkuinen nukahti minun syliini, niin ihanan rakas pikku pörröturkki. Kahvittelutuokion aikana kirjoiteltiin paperit, juteltiin hovawartin ominaisuuksista ja kaikesta mahdollisesta pentuihin liittyen. Pihalla vielä viimeiset rapsutukset ja suukottelut. Valokuvaus, jotta saadaan taas yhdet ihanat muistot kaikkien muiden muistojen joukkoon. Auto peruutti pihalta, viimeiset vilkutukset ja vain auton takavalojen kuva verkkokalvolla,  kyynelten virratessa, totesin mielessäni... nyt tämä on ohi.

Kaikki pennut ovat menossa kohti uusia seikkailuja ja uusia kokemuksia. ONNEA MATKAAN PENTUSILLE JA NIIDEN UUSILLE OMISTAJILLE!!!! Ihanaa pentuaikaa ja onnea sekä menestystä valitsemillanne urilla!

Jännittävin asia joka tässä oli se, että Smilla antoi kaikkien pentujen vielä kerran yksitellen imaista maitoa "matkaan". Se jätti hyvästit jokaiselle erikseen... mutta yhdenkään pennun lähtöä Smilla ei nähnyt, joten se ei ymmärtänyt surra pentuja ollenkaan. Nyt se on muutamana päivänä käynyt pentuhuoneessa kurkistamassa kangashäkkiä, jossa pennut viettivät pentuelämää. Samalla se on päästänyt kutsuääniä pennuille, mutta vastausta ei kylläkään kuulunut, joten kohtaloonsa tyytyneenä se jättää häkin rauhaan. Onneksi tuo Amos-pentu jäi meille ja se joutuu nyt täyttämään kaikkien pentujen paikat. Saadaan emä ja pentu pysymään tyytyväisinä.

Suru ja hiljaisuus ovat vallanneet tämän talouden ja tyhjyys tuntuu niin pahalta... ehkä me tästä selvitään... Kaikki ovat lohduttaneet, että näitä teille yksi pentu, mutta ei se korvaa näitä ihanuuksia, jotka syntymästä lähtien kasvoivat kodissamme. Kaikesta huolimatta elämä jatkuu...