keskiviikko, 8. elokuu 2018

Pentujen lähtö

Nyt vasta pystyy kertomaan viime viikonlopun tunnelmista... Ne tekivät lähtemättömän vaikutuksen minuun ja oletan, että kaikilla muillakin kasvattajalla on ollut erittäin liikuttavia hetkiä, kun pennut lähtevät uusiin koteihin.

Perjantai aamun ensimmäinen lähtijä oli sinipantainen urospentu "Väinö". Sen kotipaikaksi tuli Riihimäki, siellä se nyt vaikuttaa. Pentunen valloitti jo ensimmäisestä videosta tämän perheen ja heidän mielitiettynsä pysyi kokoajan samana. Niimpä ei ollut epäilystä minne tämä pentu lähtisi. Väinö oli rohkea ja utelias. Se myös osasi löytää ihmisen iholta kipeät kohdat, joita se jäi nuolemaan. Ensimmäisenä tämä pentu käytti nenäänsä, istui keskellä huonetta ja nuuskutteli ilmaa. Isäntä paistoi pihvejä keittiössä ja ne kiinnostivat tosi paljon. Nopeasti käsittelemme tärkeät asiat ja opastin perhettä uuden koirakaverin elämän alkuun. Vielä pihalla muutama kierros, jonka aikana pidin itseni koossa ja yritin olla reipas ja rohkea... minä... itkua nieleskelin ja otin kuvat uudesta perheestä. Toivottelin hyvää pentuelämää ja turvallista kotimatkaa. Pihaportin sulkeutuessa ensimmäisen pennun lähdön jälkeen tajusin, että jotain peruuttamatonta tapahtuu tänä perjantaina ja lauantaina. Joudun luopumaan näistä rakkaista pikkuisista.

Seuraava lähtijä oli pienin narttupentu "Inka". Inkan uusi koti on Toivakassa, se muutti isänsä luokse. Paperien täyttö ja ohjeet, opastukset ja keskustelut niin tutun ihmisen kanssa, jonka kanssa saimme aikaiseksi tämän niin rakkaan "Aurinkopentueen". Pihalla lähtö tuntui vaan venyvän ja venyvän... minä jo kovasti nieleskelin itkua. Kokoamalla itseni, joten kuten onnistuin ottamaan valokuvat koko pesueesta. Lähtö hetkellä oli pakko yrittää saada heidät lähtemään nopeasti, koska... itku...se ei ollut kaukana...Kun auto hävisi näköpiiristä, en enää pystynyt itkua pidättämään vaan vuolaasti itkien seisoin yksin pihalla ja toivoin, että tämä kaikki olisi jo ohi...

Tyttärelleni meni kolmas pentu, porukan söpöin narttupentu"Elli". Elli haettiin vasta myöhemmin illalla ja kaikki tuo lähteneiden pentujen aiheuttama tuska varmaan näkyi ja kuului minun äänessäni. Ellin hyviin piirteisiin kuului sen ainainen iloisuus ja hauskuus. Se oli porukan iloisin ja hyvin äkkiä se alkoi tunnistamaan tyttäreni ja hänen perheensä jäsenet. Opastusten ja ohjeiden kera saattelin tuon pikkupentusen matkaan. Vielä kaikki yhteiseen valokuvaan ja yksi muisto on lisätty muistojen sopukoihin. Onneksi tämä pentu jää samalle paikkakunnalle ja saamme jatkossakin nähdä pikkuista Elli-pentua. Onhan meillekin mukavaa, koska voimme viedä omaa mustaa urospentu Amosta leikkimään Ellin kanssa.

Lauantai aamuna valmistauduimme neljännen pennun lähtöön. Urospennuista pienin "Sintti" oli neljäs matkaan lähtijä. Keskustelua uusien omistajien kanssa, ohjeita, opastusta, toiveita ym. lähti pienen pennun matkaan. Tämä pentu tulee vaikuttamaan Laukaan alueella. Pentu oli yksi rakkaimmista, se tuli juosten ja se tunnisti oman nimensä. Sen korvat menivät hienosti kippuralle, kun sen lähti tulemaan kutsujaa kohti. Aina se oli ensimmäisenä luonani ja pienet naskalihampaat sormissani ohjeistin pentua käyttämään hampaitaan muuhun toimintaan. Valokuva uusista omistajista ennen lähtöä. Pihaporttia sulkiessani ja auton takavalojen hävitessä, silmissäni kyyneleet kerääntyivät verkkokalvolle. Nieleskelin itkua ja valmistauduin jo seuraavaan tuskan hetkeen.

Kuopioon suuntasi pörröisen urospennun "Devin" matka. Devin oli erityisen luonteen omaava pentu. Sillä oli tapana se, että jos ihminen tuli lähelle, se kiipesi nopeasti kohti ihmisen kasvoja ja sitten piti yrittää hellästi haukata poskesta, se oli kyllä välillä aika kova puraisu... Puolen päivän aikaan saapuivat viidennen pennun hakijat. Pieni kahvi- ja teetuokio, jutustelua pentusesta ja neuvontaa, opastusta, papereiden allekirjoitukset ja vielä viimeiset ohjeet pihamaalla, valokuvat, pennun halaukset, itkun hillitsemistä ja nielemistä. Miksi tämän pennun kohdalla tämä oli vieläkin vaikeampaa??? Jäin pitkäksi aikaa tuijottamaan tyhjää katua, jota äsken kulki auto, jonne pieni rakas pentu oli siirtynyt uuden omistajan saattelemana. Itkusta ei meinannut tulla loppua... Vielä yksi... koita kestää, hoin itselleni!

Sitten viimeinen eli kuudes pentu lauantain lähtölistalla... "Tara". Taran uusi paikkakunta on Jämijärvi. Tuo punapantainen kaikkein rohkein, kova kiipeilijä, porukan kovin murisija ja karkailija. Haasteellisen ihana pentu, joka ensimmäisenä ymmärsi jo ihan pienenä lopettaa ihmisen sormien puremisen. Se oli pentu, joka pyrki joka ilta syliini ja vaati saada nukkua käsivarsilleni. Monen monta iltaa tämä pikkuinen nukahti minun syliini, niin ihanan rakas pikku pörröturkki. Kahvittelutuokion aikana kirjoiteltiin paperit, juteltiin hovawartin ominaisuuksista ja kaikesta mahdollisesta pentuihin liittyen. Pihalla vielä viimeiset rapsutukset ja suukottelut. Valokuvaus, jotta saadaan taas yhdet ihanat muistot kaikkien muiden muistojen joukkoon. Auto peruutti pihalta, viimeiset vilkutukset ja vain auton takavalojen kuva verkkokalvolla,  kyynelten virratessa, totesin mielessäni... nyt tämä on ohi.

Kaikki pennut ovat menossa kohti uusia seikkailuja ja uusia kokemuksia. ONNEA MATKAAN PENTUSILLE JA NIIDEN UUSILLE OMISTAJILLE!!!! Ihanaa pentuaikaa ja onnea sekä menestystä valitsemillanne urilla!

Jännittävin asia joka tässä oli se, että Smilla antoi kaikkien pentujen vielä kerran yksitellen imaista maitoa "matkaan". Se jätti hyvästit jokaiselle erikseen... mutta yhdenkään pennun lähtöä Smilla ei nähnyt, joten se ei ymmärtänyt surra pentuja ollenkaan. Nyt se on muutamana päivänä käynyt pentuhuoneessa kurkistamassa kangashäkkiä, jossa pennut viettivät pentuelämää. Samalla se on päästänyt kutsuääniä pennuille, mutta vastausta ei kylläkään kuulunut, joten kohtaloonsa tyytyneenä se jättää häkin rauhaan. Onneksi tuo Amos-pentu jäi meille ja se joutuu nyt täyttämään kaikkien pentujen paikat. Saadaan emä ja pentu pysymään tyytyväisinä.

Suru ja hiljaisuus ovat vallanneet tämän talouden ja tyhjyys tuntuu niin pahalta... ehkä me tästä selvitään... Kaikki ovat lohduttaneet, että näitä teille yksi pentu, mutta ei se korvaa näitä ihanuuksia, jotka syntymästä lähtien kasvoivat kodissamme. Kaikesta huolimatta elämä jatkuu...

torstai, 2. elokuu 2018

Pennut 7 viikkoa

Ihan mahdotonta kuinka tämä aika kuluu ihan liian nopeasti. Tulevana viikonloppuna kaikki muut pennut suuntaavat tassunsa kohti uusia koteja ja seikkailuja.

Päivät sujuvat seuratessa pentujen touhuja. Joka päivä on uutta asiaa ja uusia piirteitä. Tällä hetkellä narttu pennuilla on uusi vaihe, nyt kyykistytään pissimään niinkuin isot tytöt tekevät. Ison asian jälkeen jokainen yrittää peittää kuopimalla oman kakkakasan, mutta aika turhaa potkimista tuo näyttää olevan. Mutta onhan tuo ele koiralaumassa suuri. Myös pienten kinailujen jälkeen saattaa pennun sään kohdalla nousta karvat pystyyn. Sitten poistutaan taistelupaikalta häntä pystyssä, kyräillen silmien kanssa taistelupukaria... että uskallatko vielä tulla? Jos uskallat niin täältä pesee!

Pihalla ja sisällä ollaan otettu uudet kiitoradat käyttöön ja koko lauma laukkaa hurjaa kyytiä sen ensimmäisen perässä, joka löysi mielenkiintoisen lelun itselleen... sitähän ei muille anneta! Joten karkuun... ottakaa kiinni jos saatte! Ette kuitenkaan saa. Uudet lelut tai varsinkin lattialle unohtuneet villasukat ovat ylitse pääsemättömän upea retuutuslelu. Toissa iltana koko lauma roikkui villasukan langoista ja se murina ja repiminen... Huh mikä leijonalauma. Ja arvatkaa vaan oliko niillä kivaa! No kyllä...

Eilen maisteltiin vesimelonia... hyvä ettei minun sormista lähtenyt lihat ja nahka pinnasta. Toiset pennut osasivat syödä tosi nätisti kädestä ja toiset ja hampsivat kuin eivät ikinä olisi saaneet ruokaa... taas paljastui leijonalauman ruokailuhetki. Hyvää oli jääkaappi kylmä vesimeloni. Yksi ilta maisteltiin kuivattuja ruisleivän paloja, mukava katsella kun jokainen oli vähän ihmeissään kun annettiin jotain niin kovaa. Hampaiden käytön testaus kurssi! Hyvin suoriutuvat kaikki pennut.

Luonteessa näkyy nyt pieniä vivahde eroja. Hauskaa on, että tänään kiukkuinen ja ärripurri pentu on huomenna lauhkea kuin lammas. Ja taas se lammas onkin lauman kingi. Voi sanoa, että ei ole tosiaankaan samanlaista päivää.

Tänään leikattiin taas kynnet ja se sujuu hyvin kun pentu on tarpeeksi väsynyt. Meidän oma musta uros Amos on varsinainen vekkuli. Kun otan sen syliin se herää ja ilme kertoo että mitäs muka aiot tehdä... minä en tähän jää! Pienen keskustelun jälkeen Amoskin suostuu tähän toimenpiteeseen. Ja jos pentu ei rauhoitu niin otetaan myöhemmin uudelleen ja sitten taas muutama kynsi. Hienoja pentuja!

Huomenna lähtee kolme pentua ja lauantaina kolme... minä en kestä! Nämä ovat meidän pieniä pentuja... ja niitä tulee hirmuinen ikävä. Tänään viimeistelen paperit kuntoon,  pakkaan pennuille omat reput matkaan. Uusien omistajien kanssa sitten keskustelemme pienen keskustelun ja täytämme paperit. Suurten opastusten saattelema pikkuiset tassut aloittavat uusissa kodeissa.

Tänään on tarkoitus ottaa 7-viikkois kuvat pentusista. Ne taitaa olla sitten viimeisiä tällä kokoonpanolla. Olen kyllä miettinyt, että voisimme tavata pennut kun ne täyttävät 6 kuukautta. Katsotaan miten  saadaan asiat järjestymään.

Pentutesti päiväkin oli 31.7. siitä yritän kertoa lisää myöhemmin.

tiistai, 24. heinäkuu 2018

Ensimmäinen automatka

Huomenna pennut täyttävät kuusi viikkoa ja päätin, että käymme tänään eläinlääkärin tarkastuksessa ja siruttamassa pennut. Ihanaa, että minulla on ihan oma Kepo, joka auttaa minua näiden pentujen hoidossa ja tarvittaessa kuljettaa meitä minne ikinä tarvitseekaan mennä. Kiitos Kepo!

Matka suuntautui kohti Loviisan Eläinklinikka Lovet:n, suosittelen kovasti. Siellä on mukavat eläinlääkärit ja ihanaa henkilökuntaa. Aikaisin aamusta alkoi pienen pieni valmistelu tähän matkaan. Eilen illalla jo poistettiin meidän pakettiautosta penkkejä, jotta saatiin tilaa koiranhäkille, jossa pentuja on turvallista kuljettaa. Nostelin pikkuiset pentuset metalliseen koiranhäkkiin yksi kerrallaan. Jokaisen ilme oli sellainen, että mitä nyt tapahtuu?! Kyllähän ne sinne häkkiin asettuivat, mutta kun auton ovet lyötiin kiinni, auto käynnistyi ja matka alkoi, niin johan takaosastolla aloitti semmoinen kiljukaulojen kuoro, että pois alta. Sieltä kuului välillä niin kova huuto, että minä ja Kepo emme pystyneet keskustelemaan matkan aikana. Vaikka Smilla-emo oli matkassa mukana, niin sen läsnäolo ei kyllä pentuja rauhoittanut. Kuuntelimme vaan suurta koiranpentujen kuorolaulantaa. Tätä kesti koko matka Loviisaan ja kun saimme auton Eläinklinikan pihalle niin taka-osastolle laskeutui suuri hiljaisuus ja pennut nukahtivat. Matkan aikana ei mikään pennuista oksentanut. Ainoastaan tämä suuri sinfonia täytti korvamme melusaasteella. Eläinklinikan pihalla siiirsin pennut kevyeen kangashäkkiin ja sillä kannoimme pennut vastaanottotiloihin.

Menimme sisään ja odotimme, että pääsemme eläinlääkärin tarkastukseen. Smilla-emo makoili rauhallisesti pentuhäkin vieressä ja ihmetteli, että miksi yksi pentu kerrallaan pääsi syliini ja katosi suljetun oven taakse. Jokainen pentu punnittiin, tutkittiin (uroksilta erityisesti kivekset) ja jokaiselle laitettiin mikrosiru. Nyt on pennut virallisesti saaneet omat tunnistusmerkinnät ja kunhan saamme kuusi viikkoiskuvat otettua, niin seuraa nimien julkistaminen. Kaikki pennut todettiin terveiksi ja niitä oli kuulemma hyvä käsitellä.

Paluumatka sujui samoissa sinfoniaorkesterin soitannoissa. Ei ollut sävelet muuttuneet, samaa neljättä sinfoniaa vedettiin kera pentukuoron. Yksi ääni oli ylitse muiden... se oli musta uros Amos, joka tuntui avaavan ääntään enemmän kuin kukaan muu. Vielä kun kilometrejä oli jäljellä kymmenkunta niin siinä vaiheessa takaosaston laulukuoron sulosoinnut lakkasivat ja ihana hiljaisuus ja rauha laskeutui autoon. Vain moottorin ja renkaiden ääni jatkoi sävellystään.

Kotiin päästyämme pennut pääsivät pihalle ja riemu sekä ilo oli ylimmillään. Niin mukavaa oli taas päästä kotipihalle, jossa ilman lämpö oli kivunnut suuriin asteisiin eli yli 28 astetta. Huh hellettä! Kyllä ne voisivat ilmat jo viilentyä! Kauan ei pennut jaksaneet ulkona ja päätimme, että ne saavat tulla sisälle huilaamaan. Pennut nukkuivat melkein kaksi tuntia tuon reissun jälkeen ja nyt taas täällä riehutaan pitkin asuntoa! Hauskoja ovat nuo pikkuiset pentuset.

Yhteenveto saldona voisi sanoa, että olen onnistunut saamaan pentueen jo lähelle luovutus ikää ja kaikilla on uusi oma koti. En olisi uskonut, jos joku olisi minulle jossakin vaiheessa sanonut, että teetät koirallasi pennut ja kasvatat ne hyviksi koira-aihioiksi, josta on mukava jatkaa touhuamista pienen karvaturrin kanssa. Nyt jäämme odottamaan pentujen kasvua ja kehitystä. Emme vaadi pentujen omistajilta mitään erityistä vaan toivomme, että pennut saavat ihanat ja rakastavat kodit, jossa ne saavat elää perheen jäseninä koiramaista elämää.

sunnuntai, 22. heinäkuu 2018

Sunnuntain ulkoilua

Niin lämmintä ja aurinkoista on ollut monen monta päivää. Joten ulkoilua on lisätty valtavan paljon. Kaikkein kuumimpaan aikaan siirrämme pennut sisätiloihin, jossa ilmalämpö pumput viilentävät ylä- ja alakertaa. Ei ole koirilla kuuma, kun pääsevät sisälle purkamaan suurimmat energiat.

Tämä pentujen kehitys on ihan hurjaa. Ei enää meinaa kestää tahdissa mukana. Hampaat ovat terävät kuin pienten piraijoitten hampaat. Kovasti hampaita käytetään kaikenlaiseen maistamiseen. Nyt juostaan jo tosi kovaa, tosin epätasainen piha aiheuttaa sopivasti hankaluuksia tasapainossa ja välillä pyllähdetään milloin mihinkin suuntaan ja nopeasti ylös ja matka jatkukoon. Leikkitunneli on tosi mielenkiintoinen, siellä mennään välillä oikeaan välillä vasempaan ja välillä vastassa on toinen pentu tai vastaavasti saattaa tulla monta pentua vastaan. Hassun hauskasti suunta tunnelissa muuttuu silmänräpäyksessä. Vesi on tosi mielenkiintoinen elementti, mutta altaaseen ei ihan vielä kukaan pennuista ole mennyt. Olemme ainoastaan kastaneet pentujen tassuja ja massunalustoja. Sitten meno jatkuu entistä hurjempana.

Eilen viritettiin pihalle pallomeri ja se vasta oli hauska paikka. Rohkeimmat eli pentu sininen ja musta Amos kiipesivät suurempia ihmettelemättä pallomereen, nappasivat pallot matkaan ja kiipesivät pois pallomerestä. Toiset ihmettelivät kirkkaita ja pyöriviä palloja ja kiinnostus palloja kohtaan kasvoi kaikilla. Pian oli kaikille etsitty pallo ja pennut juoksivat ympäri pihaa eriväriset pallot suussaan. Niillä oli tosi hauskaa!

Suurta mielenkiintoa nosti myös vanha puukeinu, jossa on lattia ihmisten jaloille. Tämän lattian alla on varsin mukava ottaa pikku nokoset. Meistä jompikumpi on pihalla pentujen kanssa koko ajan ja kun toinen tulee paikalle niin saa katseella etsiä pentuja, jotka ovat piiloutuneet viileään multapeittoon. Pikkaisen on likaisia pentuja, heh heh.

Ensi viikolla pennut täyttävät kuusi viikkoa... jo kuusi viikkoa. Silloin on vuorossa pentutarkastukset ja sirutukset. Tässä yhteydessä pääsevät pennut myös testamaan matkutustaitoaan. Julkaisen tällä viikolla myös pentujen viralliset nimet. Muutaman pennun oikea nimi on jo vilahtanut mm. facebookissa tulevien omistajien päivityksissä, mutta ensi viikolla on siis pentujen kastajaiset.

Pentutestiin on varattu aika ja päivä, joten jännittäviä päiviä on tulossa.

Myös uudet upeat kuvat täydentävät A-pentueen valokuvia. Eli katsothan valokuvat loppuun saakka ja siellä on uudet otokset tämän päivän ulkoilusta. 

Kaikille pennuille on koti katsottuna ja viimeinen varmistus saadaan huomenna, jolloin tiedämme pentujen tilanteen.

torstai, 12. heinäkuu 2018

Valokuvia lisätty

Eilen pennut täyttivät 4 viikkoa.

Ei kyllä uskoisi miten tämä aika rientää... Pennut ovat tasaisesti kasvaneet ja joka päivä opitaan jotain uutta. Nyt osataan jo pyöriä puolelta toiselle. Haukutaan, juostaan ja tänään uutena asiana oli hyppääminen. Ei isoja esteitä, mutta hyvin näyttää pikkuhypyt olevan hallinnassa.

Eilen oli myös matokuurin paikka... Että se onkin pahaa tuo Canex-tahna. Nätisti otetaan lääke suuhun, mutta sitten tulee hurja ravistus ja irvistys. Ei ole pentujen mielestä hyvää tuo matolääke.

Kyllä elämä on tällä hetkellä ihan mahtavaa ja päivääkään en antaisi pois.

Uudet valokuvat on lisätty tuonne valokuvasivujen alle. Käykää kurkkaamassa. Ihan lopussa on uusimmat kuvat.